tiistai 3. heinäkuuta 2012

Perhosniityn siemeniä

Suomen Niittysiemen Oy myy perhosten suosimien luonnonkukkien siemeniä 9€ 30m2 (paljousalennus suuremmille aloille) sekä perinteisten pidettyjen luonnonkukkien siemeniä erilaisille kasvupaikoille:
http://suomenniittysiemen.valmiskauppa.fi/perhosniitty-useita-kokoja-p-774.html
Mielestäni ihana ajatus! Pihaparatiisi...

Hyttysten kanssa sopusoinnussa

Hyttysten kanssa SOPUSOINNUSSA LUONTOA IHAILEMASSA pikkuruisen rantatien /kärrypolun reunalla.

Hyttyset tykkäävät, kun niille sanoo "Sir." ja on aidon arvostava niitä ja luontoa kohtaan, riittää kun hiljaa mielessään niin tervehtii. :)!

lauantai 19. toukokuuta 2012

Hyönteisten ymmärtämisestä

Nuorempana en ymmärtänyt hyönteisistä muuta kuin että tuossahan tepastelee joku tai että se katselee. Myöhemmin opin kiinnittämään huomiota hyönteisen olemuksen tunnelmaan ja pitämään sitä hyönteisen kommunikaatiotapana. Mutta paljon paremmin opin hyönteisten kanssa kommunikoimaan, kun hoksasin pitää niitä paljon ihmistä älykkäämpinä: nopeatahtisempina, syvällisempinä, yhtä aikaa käytännönläseisinä ja syvällisesti asioita ymmärtävinä, jotka kasvojen ilmeistä ja olemusesta ymmärtävät ihmisen ajatuksia. Ystävällisyys ja aito arvostus näyttävät luovan tietä sosiaaliselle suhteelle hyönteisiin.

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Väinämöisen sanan voimalla

Ollessani tänä keväänä öljyvärimaalauskurssilla löysin taidekirjasta kuvan maalauksesta Väinämöisen soitto. Näin jälkikäteen jäin miettimään, mitä kaikkea Väinämöinen meille suomalaisille merkitsee, mikä on se eheys ja voima, josta edelleen saamme kulttuurivaikutteita. Ollessani muutama vuosi sitten Suonenjoella mansikoita poimimassa soutelin vapaa-aikanani itsekseni läheisellä lammella, kun vähän tauotessani tuuli tar´ttui liikkuvaan veneseen ja antoi sille vauhtia - fiilis oli kuin Väinämöisen ajan sanan voimalla kulkevalla veneellä. Näin jälkikäteen jäin miettimään, mitä sanan voimalla kulkeminen on mahtanut olla. Kun teen jotain suurta, mietin koko eliökunnan kohtaloa ja haen ratkaisua johonkin suureen ihmisiä ja eläimiä koskevaan kysymykseen, on vaikutusalueeni potentiaalisesti valtava, kuulun yhteen rintamaan elollisten kaikkien tervehenkisten yksilöiden kanssa, mitä keksin voi joku lintu ottaa tehtäväkseen. Sellainen oli Väinämöisen ajan eheys, sen ajan väen tekojen voima, niiden yhteenpunoutuneisuus koko elollisen ympäristön kanssa, yhteisellä asialla elintärkeissä kysymyksissä, yhteisen eheän elämän kudelman toisistaan rippuvaisina osina, hengessä vahvoina, ystävyydessä uskollisina, niin kuin luonto vielä nyt on, symbioosi, niin kuin niitty pölyttävine hyönteisineen, niin kuin eheä sosiaalinen kontakti ohitse pyrähtävään hyönteiseen, niin eheä, että se on kesä meille, kesän ydin, olemisen ydin, kuin rikkumaton metsälampi lintuineen, läpinäkyväsiipisine vesiperhosineen, oksineen veden yllä, liike johonkin kaupungissa tavoittamattomaksi jäävään ehyteen, jotakin mikä tuo kesän likelle ja saa sydämemme kaipaamaan tervettä ikiaikaista elämäntapaa, tekee meidät tunteviksi niin, että näemme omalla sydämellämme, miten kuuluisi elää, vilaus paratiisista, täydestä terveydestä, ihanteellisesta elämäntavasta ja parhaasta ymmärryksestä, jossa ymmärrys ja tunteet puhuvat samaa kieltä, vilaus siitä pikkuhöntiäisten lennossa veden yllä. Joskus aikanaan elimme niin, Väinämöisen aikana. Versiperhoset elävät yhä niin ja niiden myötä se tie on meillekin yhä avoinna: askel askeleelta terveempään, eheämpääm, yhteenkuuluvampaan, paremmalla ymmärryksellä varustettuun, rikkaammin hahmottavaan, elämänviisaampaa - johonkin, missä syvällisellä ajatuksella on se rooli, mikä Väinämöisen ajan sanoilla=teoilla tuossa eheämmässä elämäntavassa, missä jokaisella asialla on oma paikkansa elollisen kokonaisuudessa ja kokonaisuus pelaa yhteen kuin rasvattu. Sikäli kuin syvällisimmät vastuuta kantavat ajatuksemme elämänviisauttaan tähän yhä yltävät, voimme tietää, että tie takaisin tuohon oikeaan eheään tapaan elää yhteydessä eläimiin ja muuhun luontoon on yhä vieläkin meille avoinna - ja ehkä tulee aina olemaan! Syvällä sisimmässämme olemme yhtä muun elollisen kanssa. Missä selviytyminen edellyttää järkeä, taitoaja reaktiivisuutta, siinä tuo ikivanha eheä elämäntapa on yhä paras: kovassa eloonjäämiskilpailullisessa maailmassa on tie aikojen alun onnelaan meille yhä avoinna!
http://hubpages.com/hub/Future-Paradise
http://www.youtube.com/watch?v=ppcGZEJxwHA

perjantai 27. tammikuuta 2012

Elämänviisaus

Hyönteisten muistojen maa
Kun kesä käy kohti loppuaan, on ampiaisille muilla pikku eliöillä takanaan jo monta kuukautta elämänkokemusta. Enää ne eivät ole vauvaiän ensi kokemusten turvin uusia askelia laajassa maailmassa ottavia päivien ikäisiä pikkukavereita vaan katselevat vanhan elämänviisaan silmin maailmaa ja meitä, jotka kestämme talven. Ne katselevat, tekevät vakain tuumin koko elämän ja seuraavien keväisten sukupolvien kannalta elämää ja kuolemaa koskevia valintoja, koko lajinsa säilymisen kanssa tekemisissä. Katselevat meitäkin ja eivät tiedä, mit kanssamme tekisivät, kun niin kevein tuumin teemme heidän elinoloihinsa suuresti vaikuttavia tekoja: Haravoinko tästä? Kitkenkö? Karsinko pensasta? Ajanko nurmikon vielä alkusyksystä? Luonko lumet maata myöten kylmentäen maanpinnan? Mikä minulle on ohimenevä tuskin havaittava teko, astunko polulle myöhäissyksyisessä heinikossa vaiko askeleen verran viereen, on talvehtivalle kohmeloiselle hyönteiselle elämän ja kuoleman kysymys. Jos hän astuu tavalliseen tapaan, jos hän on sosiaalinen kotiväkensä kanssa kulkiessaan, astuu hän tuttuun tapaan, noita reittejä noin tai noilta elueilta kulkien. Jos hän on tervehenkinen lintujen laulua kuunteleva, astuu hän onnellisia teitä noin, sen kin osaan hyönteisenä ennakoida. Mutta jos jokin ravistaa hänen maailmaansa, jos kylmä talvi neljän seinän sisällä tekee hänet turraksi ja tunteiltaan tyhmäksi, lakaisee hän kenties pihamaan liian tarkkaan liian varhain kuivattaen maan pinnan kasvinjäänteet, joissa hyönteiset talvehtivat, litistäen varisseet roskat, joiden kätköissä pikkuiset ystävät odottavat kevättä. Talvinen puu on kaunis, herkkä: "Varo katkomasta oksia!", se sanoo niin, että vaistomaisesti ymmärrämme. Kesäinen hyönteinen on kaikki, mikä tekee elämästä elämisen arvoista. Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen ja pääskysestä ei päivääkään. Kun hyönteiset ovat täällä, on kesä: lämmin, onnentäyteinen, ystävällinen, positiivisten tunteiden täyttämä toimeliaisuus, aikaa luonnolle ja aikaa ystäville, aikaa rakentaa uusista ohimenevistä tuttavista ystäviä, on hehkeää ja käy lauha tuulenvire, kaikkialla on tunnelmallista ja yksin ihmisetkin kauniimpia ja paljon talvista jaksavaisempia. Se kaikki on hyönteisten ja kasvien ansiota. Kun loppukesän kylmä yö vie hyönteiset manan majoille, jäävät linnut yksin apeiksi, niiden laulusta katoaa onni ja vasta kevään ensimmäisten hyönteisten ilmaantuminen saa linnut humaltumaan elämisen onnesta, hyönteisten täydellisen elämänviisauden tuomasta riemusta, taas on lintu löytänyt oman paikkansa maailmassa, oman onnensa, jonka tähden se elää ja jaksaa talvenkin ilahduttaa ihmisiä lennollaan. Vasta rikkumaton luonto: hyönteiset ikimetsässä viisi metriä kerrostalon lähimmästä seinästä, kukkien täyttämässä paratiisissa viisi senttimetriä parkkipaikan reunasta, ikiaikaisen järven pinnalla aivan laiturin uimapaikan kupeessa, kaikkialla, missä luontoa on, vasta villit hyönteiset tuovat meidät elämän sydämen äärelle saaden meidät musitamaan omimman luontomme, sen, minkä vuoksi elämme. Vasta hyönteinen on viisas kuin metsän lintu, kuin puu, joka ikiaikaisen suvereenina johdattaa elolliset takaisin oikealle polulle oman luontonsa ääreen, suurimpien haaveidensa toteumisen luo. Vasta hyönteinen ottaa kukkien viisaan elämänmyönteisyyden oman taitotasonsa esikuvaksi, vasta hyönteinen elää paratiisia todellisuudeksi - pihakivellä omakotitalin seinän vierellä, rantaruo'on lehdellä, kesälomalaisen kämmenselällä, ilmassa lehtien yllä, loputtomassa viidakossa korsia, kukkia, todeksi tullutta kauneutta, onnea, tunteikkuutta, elämää ikiaikaisen elollisten luonnon mukaisessa elinympäristössä, viisaasti, varovasti sotilaan tapaan, todellisen sieluntoverin elämänviisaudella ja tunteikkuudella, elämää ymmärtävän kyvyllä tarttua joka hetken merkityksellisyyteen, kokemuksellisen todellisuuden elävän olennon luontoa koskettavuuteen, nähdä kaikki mielekkäimmässä muodossaan, keveästi, joka ihmisen ja eläimen ymmärrettävästi, tarttuvasti kuin perhosen elämänmyönteisyys, oman itseni minä löydän ja niin löydät sinä hiukan toisin, toista kautta mutta yhtä lailla viisauteen päin vaivattomasti näkemyksiäsi korjaten, hetkessä elämän ytimen äärelle päästen, vieraantuneisuudesta eroon arkijärkisen sanoston mukaan johonkin, mikä oli elämässä aina läsnä, aina merkityksellistä perusvirtaa, aina uusi tuttu, arkinen, ikiaikainen viisas, olennaisin, tekemisten toimivuuden antaja, lepohetki ja kaunis virkistys, mielekäs miellyttävyyden kokemus, se käyttövoima, jonka varassa jaksamme yli talven, joka kevät havahtuen, kesästä nauttien, syksyllä omin voimin oman terveen näkemyksen varassa itsenäisesti eteenpäin jatkava, talvella haikaileva, kevättä odottava... Hyönteisten muisto!

maanantai 23. tammikuuta 2012

Etanan tunneäly

Kun muutama vuosi sitten kannoin bussin töytäisemäksi jääneen oravan tien sivuun heinikkoon ja palasin jonkin aikaa myöhemmin katsomaan sitä, oli se jo kuollut, mutta sen kuonossa ja sydämen luona kyljessä kuin hädän hetkella tunteikkaan elämänviisaasti lohduttamassa oli kaksi etanaa.

lauantai 21. tammikuuta 2012

Eläimen vaistoluonto vai äly

Luontodokumentit kuvaavat eläimet kokonaan vaistojen varassa toimivina, mutta mitä se oikein tarkoittaa muuta kuin, että ihminen on onnistunut havaitsemaan ainoastaan eloonjäämiseen ja jälkeläisistä huolehtimiseen liittyviä pääpiirteitä, jotka kaikille elollisille ovat pakottavan suuria elinympäristön ja elämänpiirin päätekijöitä?

Hyönteisten näköaistista

Luen kirjaa hyönteisistä. Siinä kerrotaan joidenkin hyönteisten havaitsevan 200 nähtyä piirrettä sekunnissa, kun ihmisten maksimi on 20 piirrettä sekunnissa. Suuri kokemukseni objektiivisesta ajattelusta kertoo, että objektiivinen älykkyys perustuu pitkälti kuvalliseen ajatteluun, joka puolestaan perustuu näköhavaintoihin. Tuo kirja siis näyttäisi kertovan hyönteisten olevan monin verroin älykkäämmät kuin ihmiset.